Muistaakseni J.K. Rowlingin on todennut: ”Nainen ehtii näistä kolmesta kaksi: kasvattaa lapset, pitää talon siistinä, kirjoittaa kirjan.”
Eikä tähän ajankäyttösuunnitelmaan edes sisälly niin kutsuttu itsensä hoitaminen, ansiotyö, ystävät, harrastukset, muu kuin kasvattava perhe-elämä…
Silti mietin muutaman vuoden (ja aivan liian monta kiukkuista imurointivuoroa) ennen kuin uskalsin palkata siivoojan. Miehestäni asiassa ei ollut mitään pohtimista: lehdet täynnä siivoustarjouksia, tartutaan nyt niihin eikä toistemme kurkkuun.
Pelkäsin, että ilman imurointivuoroja lapsistani kasvaa uusavuttomia. Mies muistutti siivoojan käyntien välissä riittävän kyllä pestävää, pyyhittävää, pilkottavaa, tiskattavaa, viikattavaa, pedattavaa ja kerättävää jokaiselle perheenjäsenelle.
Pelkäsin siivoojan palkkaamisen tekevän minusta riistokapitalistin. Mies muistutti, ettemme olleet ajatelleet houkutella siivoajaa asumaan ruokapalkalla kellariimme, vaan maksamme itsenäiselle yrittäjälle, joka hinnoittelee työnsä. Muistin, että olen itsekin työskennellyt kotisiivoojana. Ei tuntunut riistetyltä.
Eniten pelkäsin, että minua pidetään avuttomana, laiskana, kerta kaikkiaan huonona äitinä. Ei viitsi itse edes siivota! Pullatkin ostaa kaupasta. Mies muistutti ystäväpiirimme suvainneen meitä tähänkin asti siitä huolimatta, että maksamme parturille, bussikuskille, päivähoitajalle ja ravintoloitsijalle asioista, jotka periaatteessa osaisimme tehdä itsekin. Tosin heikommin lopputuloksin, mutta eipä siivousjälkemmekään kovin ammattimaista ole.
Lopulta homman ratkaisi ensikohtaaminen lasten kanssa. Ei meille tullut siivoojaa: Meille tuli Helli. Lasten suursuosikki, joka on eteisessä kompastua innokkaisiin apureihin.
– Helli tulee!
– Helli, saanko mä auttaa sinua!
– Ihanat keltaiset hanskat!
Tässä sitä ollaan: Ihan yhtä avuton ja laiska äiti kuin ennenkin. Maksan jo kiitollisena päivähoidolle lasteni kasvattamisesta, miksipä en yhtä kiitollisena Hellille imurointiavusta. Kirjan sentään kirjoitin itse.
Koska en aio kirjoittaa kirjaa, täytynee jatkaa siivoamisen kanssa entiseen malliin ;-) Imurointi on pieni ja nopea homma, mutta sitä edeltää aina tuntien raivaustyö. Vaikka kaikilla tavaroilla on meillä omat paikat, ne eivät tunnu itse hakeutuvan niille.
VastaaPoistaSuosittelen siivoojaa myös kirjojen lukijoille;-)!
PoistaMeillä on jo kahdeksan vuoden ajan käynyt kodinhoitaja, eli siitä lähtien kun esikoinen oli viisikuinen. Ammattilaisen työn jälki on ihan toista luokkaa, mihin meidän perhe muuten pystyisi. Parasta on kuitenkin se, että työ- ja kouluviikon jälkeen voi lauantaina tehdä hyvällä omallatunnolla jotain kivaa.
VastaaPoistaSe, että paikat on raivattava viikolla siivoojan käyntiä varten on oikeastaan ihan hyvä asia. Sitä ei voi siirtää tuonnemmas, vaikka kuinka väsyttäisi tai muuten vain ei huvittaisi. Kyllä kodinhoitajakin osaa tavaroita järjestää, mutta hän ei heitä mitään roskiin, ei varsinkaan sen jälkeen, kun reklamoimme lapsen appelsiininsiemenkokokoelman häviämisestä.
Eli summa summarum: suosittele ehdottomasti! Palvelut on hyvin ekologinen tapa kuluttaa ja ulkoistettu viikkosiivous on parantanut parisuhdetta enemmän kuin yksikään lomamatka.
Kiitos Riitta kommentista: tässähän toteutuu upeasti pakon ja vapauden balanssi!
Poista