Samalla hartaudella, varovaisuudella, toiveikkuudella me valamme lastamme. Seuraamme olomuodon muutoksia vauvasta koululaiseksi (nyt jo!), koululaisesta teiniksi (mihin tämä aika oikein menee?) ja lopulta aikuiseksi lapseksemme.
Lapsestakin heittyy seinään varjo, jossa näemme ihan selvästi hänen tulevaisuutensa. Kynttilänliekkinä lepattavat pelkomme ja haaveemme – mitä jos, kunpa vain, toivottavasti ei ainakaan.
Aikuinen voi erotella muiden ihmisten itseensä kohdistamat haaveet selkeästi omistaan. Minä en todennäköisesti muutu urheilulliseksi tänäkään vuonna, vaikka mieheni sitä toivoisikin. Kestäköön pettymyksensä, haaveilkoon jatkossakin. Mutta lapsi luulee, että hänen tulee olla juuri sitä, mitä ennustamme hänestä tulevan. Me luomme hänelle merkitykset teoillamme ja puheillamme.
Siksi perheessämme sulatetaan joka vuosi samat tinat. Eläköön määrittelemättömyys! Eläköön vanhempien höpöt haaveet, eivät ne viime vuonnakaan toteutuneet.
Joka vuosi rahaa luvannutta tinasilppua jää nostamatta ämpärin pohjalta ja osa tarttuu pysyvästi kauhaan. Tina pienenee vuosi vuodelta, eikä sitä lopulta ole jäljellä sulatettavaksi. Ennustamisen aika on ohi. Kynttilät sammutetaan. Lapsi astuu aikuisten päiviensä valoon. Varjo lankeaa nyt maahan: ennustuksemme, pelkomme ja mielikuvamme, joita lapsemme mukanaan kantaa.
Ehkä tämä liittyy aiheeseen...
VastaaPoistaHuomasin, että lääketieteen termit -kirjassa (muutaman vuoden vanha painos) esiintyy yhä käsitteet oidipuskompleksi ja oidipaalivaihe. Pidetäänkö tätä teoriaa ja kehitysvaihetta vielä tämän päivän lastenpsykiatriassa paikkansapitävänä?
Jos ymmärsin yllä olevan kirjoituksesi viestin oikein, niin oidipaalivaihehan on aikamoinen klassikko - jo synnärillä voi äiti ajatella että pojasta tulee mammanpoika ja että tytön kanssa ollaan tukkanuottasilla. Olen miettinyt usein blogitekstejä lukiessani, että vanhemmuus on täynnä etukäteen tehtyjä ennustuksia - pelätään hankalaa murrosikää ja vaikkapa horoskooppimerkin vaikutusta siihen, kuinka kovapäinen lapsi omasta kasvaa. Miten ajattelet - jos vanhempi uskoo ettei oidipaalivaihetta tai murrosiän kapinaa ole oikeasti, sisäsyntyisesti olemassakaan, voiko asenne "ehkäistä" nämä vaiheet kokonaan?
Kiitos vastauksesta!
-äiti Oulusta