Remontin takia esillä on vain parikymmentä teosta eli juuri sopiva määrä viisivuotiaalle. Yhtä lukuun ottamatta ne ovat tauluja, joista osa on jo mukavasti tuttuja kuvakirjoista. Sen kuin astuu sisään ja heti oikealla Taistelevat Metsot.
– Kato äiti, toi on se Kaksi pulua!
Vastapäätä on aihepiiriltään kotoisa, mutta ilmeisesti latteahko taulu: – Höh.
Eihän tossa ole kuin poika ja varis. Schjerfbeckin taianomaisuuskaan ei vielä säväytä: – Ton taulun nimi on sitten varmaan Ovi.
Triptyykin äärellä sentään ällistys valtaa katsojat.
– Äiti, toi on Kalevalasta! Mutta miksi Väinämöinen on veneessä eikä vedessä?
– No tuota, siinä Koirien Kalevalassa oli laitettu vähän eri tavalla.
Mutta paras kaikista on ei-taulu: Passio Musicae. Lumoava teos, joka kutsuu seuralaiseni vahvaan vuoropuheluun kanssaan. Syntyvät kokonaisuutta täydentävät sävellys-koreografiat ”Metsäkävely” ja ”Järvenneito”. Valitan, ei voi sanoin kuvata, käykää kokemassa omanne.
Ja hei – näillä ehdoilla 9.4.2015 asti ilmaiseksi. Vaikka juuri tästä kierroksesta maksaisi mieluusti: taidehistoriamme vartissa, intohimolla ja ilman kärsimystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti